Havaintoja Berliinissä kolmannesta matkapäivästä alkaen

Tuon edellisen artikkelini nimi viittaa ongelmiin. Tässä luettelen tekemiäni havaintoja, olivatpa ne sitten myönteisiä, kielteisiä tai neutraaleja.

Neljäs matkapäivä torstai 11.5.2017

Olen todella iloisesti yllättynyt saamastani palautteesta ja palautteisiin sisältyneistä lisätiedoista. Kommentoin tässä aluksi palautteissa olleita asioita.

- Olen samaa mieltä Annukan kanssa siitä, että taksissa 1-2 kahden asiakkaan paikka on takapenkillä. Minulla on kuitenkin vaikeuksia päästä ylös matalasta autosta. Varsinkin jos istuisin takapenkillä oikealla puolella ja auto pysähtyisi aivan korotetun jalkakäytävän viereen. Syksyllä 2011 tehdyn selkäleikkauksen jälkeen vasta nyt tällä matkalla olen ensimmäisen kerran matkustanut tavallisella matalalla henkilöautolla. Helsingissä olen kyllä ajanut paljon taksilla, mutta olen aina tilannut joko invataksin tai sellaisen tilataksin, johon noiustaan eikä laskeuduta. Oma autonikin on sellainen. Tällä matkalla olen nyt ajanut 3 matkaa takseilla, jotka ovat kaikki olleet tavallisia Mersu-henkilöautoja. Olen istunut etupenkillä ja kyynärsauvani on ollut takapenkin edessä lattialla tai tavarasäiliössä. Kun kuljettaja on siirtänyt etupenkin taka-asentoon, siihen on ollut helppo istahtaa ja siinä voi ylös noustessa vetää käsillä oviaukon reunoista. Takapenkiltä nousemine olisi paljon vaikeampaa.

- Kurt kysyi ensinnäkin, miten aion peseytyä, jos en mene suihkukaappiin. Eilen kävin saunassa. Jatkosta en vielä tiedä.

- Kurtin toinen kysymys koski kaupungin yleisen katukäymälän wc-paperia, jota siellä ei ollut. Tutkin uteliaisuudesta tarkkaan, mitä siellä oli. Mielestäni siellä ei ole edes paikkaa, missä wc-paperia voisi olla. Nuo käymälät ovet siinä suhteessa samanlaisia kuin Helsingissäkin, että jokaisen kävijän jälkeen se pestään vedellä puhtaaksi. Lattia tuntui hiukan kiikkerältä. Luulen, että se huuhdotaan puhtaaksi pystyasennossa, jolloin vesi ei jää lattialle lillumaan.  Paperin pitäminen kuivana, tallessa ja aina riittävänä aiheuttaisi paljon päänvaivaa. Toisaalta sellaiselle asiakkaalle, joka tietää tuollaista käymälää käyttävänsä ja tarvitsevansa siellä paperia, ei ole suuri vaiva pitää esim. taskunenäliinapakkausta mukanaan. WC-pönttö muistuttaa perinteisesti hyvin toimivaa junan vessaa eikä varmasti mene tukkoon, vaikka sinne heittäisi sellaistakin, mitä tavalliseen vessaan ei saa heittää. Mitään sellaisia kieltoja siellä ei ollut.

- Kurt totesi vielä, että sen kertomani "kioskin" nimikyltissä lukee ilmeisesti ."'Россия".
Juuri niin siinä seinässä lukee suurilla kirjaimill, mutta ei se olekaan mikään kioski vaan lähes Alepan kokoinen kauppa, joka on auki 24 tuntia vuorokaudessa. Kun se on lähellä tätä hotellia, poikkesin kaupunkikierrokselta tullessani siellä ostamassa hedelmiä ja kivennäisvettä. Heillä on ulkona kaksi pitkää tiskiä erilaisia hedelmiä ja vihanneksia. Sisätiloissa suurin osa tuotteista on venäläisiä. Siellä on laaja valikoima venäläisiä makeisia, leivonnaisia ja säilykkeitä. Jonkin verran on myös saksalaisia tuotteita. Ostin kivennäisvesipullon, jossa on saksankielinen etiketti, mutta sen vieressä oli toista laatua, jossa oli venäjänkielinen etiketti. - Todettakoon vielä, että tämä alue kuului aikanaan Länsi- eikä Itä-Berliiniin.

- Tänään kuuntelin ja katselin aamun uutislähetystä ennen aamiaille lähtöä. Sääkartalla näkyi, että lämpötila oli Berliinissä aamulla vain pari astetta plussan puolella, mutta Berliinin länsipuolella oli ollut 1 aste pakkasta. Koko Saksassa on nyt tavallista kylmempää ja siitä aiheutuu suuria satovahinkoja. Näytettiin välähdys omenvljelmältä Etelä-Saksasta Bodenseen läheltä. Normaalisti tähän aikaan vuodesta maisema on aivan valkoinen, kun omena kukkii.Nyt maisema on avan vihreä, kun halla on pilannut kukinnan. Kun ei ole kukkia, ei tule omenoitakaan.Kerrottiin, että tähän vuodenaikaan on ollut näin kylmää ehkä vain kerran 20 vuodessa.

- Tässä hotellihuoneessa on ollut öisin aika kylmää. Olen todella iloinen, että otin pitkäpunttien ja pitkähihaisen pyjaman, vaikka laukun keventämiseksi ajattelin ottaa kesäversion. Olen myös iloinen siitä, että otin villasukat mukaan. Lattioilla ei ole minkäänlaisia mattoja ja ne ovat kylmät. Vessassa, joka on samalla pesuhuone, on sellainen automatiikka, että kun sinne menee, hetken kuluttua siellä alkaa tehotuuletus, jolloin sinne tulee tavallista kylmempää tai vetoisempaa. Hurjan siistiä ja puhdasta täällä on ja tietysti kylmä puhdas parketti on parempi kuin olisi esim. kokolattiamatto.

- Tämän torstain ohjelmana oli orientoituminen Berliiniin siten, että hahmotan, kuinka iso tämä kaupunki on ja missä keskeiset paikat sijaitsevat. Aamupäivä meni kartan, opaskirjasen ja omien muistiinpanojeni tutkimiseen. Aluksi ajoin maanpäälliellä kaupunkirautatiellä (S-Bahn) Charlottenburgin asemalta, joka näkyy hotellihuoneeni ikkunasta (mutta ei yhtään häiritse) yhdistetyn Berliinin uudelle päärautatieasemalle, jonka on sanottu olevan nähtävyys sinänsä. Myymälä- ja ravintolatilat ovat siellä paljon runsaammat ja modernimmat kuin Tegelin lentokentällä, joka pitikin sulkea jo 5 vuotta sitten. Erilaisia pikaruokaravintoloita päärautatieasemalla on useita, myös sellainen, missä myydään Syltin vesiltä pyydystettyjä rapuja ja muita meren antimia. Vaikka olin 18-vuotiaana kesän työssä ravintolassa Syltin saarella, en mennyt siihen, vaan viereiseen Pizza Hutiin. Ensimmäisen kerran elämässäni oivalsin, että sellaisessa pizzeriassa saa monipuolisen aterian, kun ei tilaa yhtä kokonaista pitsaa vaan otin palan kahdesta erilaisesta pitsasta.

- Kun oli aika käydä ruoan jälkeen vessassa, siellä oli yleinen wc-osasto, jonne pääsi pyörivästä portista 1 euron kolikolla. Mutta ennen sitä porttia oli invavessa, jonka sähköovi avautui itsestää Euro-avaimellani. Luulin, että sen oven takana on invavessaosasto, mutta siinä olikin vain yksi huone, jossa oli kaksi eri korkuista wc-istuinta ja lisäksi irtopotta. Seinustalla oli vaipanvaihtopöytä. Oven ulkopuolella pyöröpporttien edustalla seisoi äiti pienen vauvan kanssa. Hän olisi varmaankin haunnut mennä sinne,mutta hänellä ei ollut oven avainta eikä sitä ovea voinut avata kolikolla. Kun poistuin invavessasta, vauvan vaunut olivat siinä käytävällä, mutta äitiä ja lasta en nähnyt. - Suomessakin on tavallista, että invavessa ja vauvanhoitohuone on yhdistetty. Esim. kauppakeskus Jumbossa tiedän neljä sellaista yhdistelmävessaa ja hyvin usein niiden edustalla on jonossa äitejä vauvoineen. Tuntuu uskomattomalta, jos Berliinin päärautatieasemalla on vain yksi pieni huone kaikkien invalidien, potalla kävijöiden ja vaipanvaihtajien käytettävissä, mutta siltä se näytti. Maksoin siitä Euro-avaimesta maaliskuussa toimituskuluineen. 21,50 euroa ja nyt se on tällä viikolla säästänyt minulta 1,50 euroa, joten sijoitettua rahaa siinä on vielä 20,00 euroa.

- Päärautatieasemalta ajoin muutaman asemanvälin takaisinpäin asemalle "Zoo", joka lienee ollut Berliinin jakautuneena ollessa Länsi-Berliinin päärautatieasema. Se vaikuttaa tuohon uuteen verrattuna pieneltä ja rähjäiseltä,mutta se on edelleen tärkeä liikenteen solmukohta, koska sen edustalta on tärkedein bussilinjojen päätepysäkkejä. Siinä lähtee mm. pikabussi ja tavallinen bussi Tegelin lentiasemalle, sekä sightseeing-bussit 100 ja 200. Kaksi viimeksi mainittua ajavat eri reittejä entisessä Itä-Berliinissä sijaitsevalle Alexanderplatzille, missä on bussin 100 päätepysäkki. Bussi 200 jatkaa siitä vielä pidemmälle itään noin 15 minuuttia. Ajoin ensin bussin 200 reitin päästä päähän. Sitten tulin samalla bussilla takaisinpäin Alexanderplatzille, missä vaihdoin bussiin 100 sen päätepysäkillä. Ajoin senkin reitin sitten päästä päähän eli takaisin rautatieasemalle "Zoo".

- Busseissa on infotaulut, joista näkee kolmen seuraavan pysäkin nimet. Ne kuvaavat aika hyvin, mikä nähtävyys pysäkin lähellä on, vaikka nämä ovat tavallisia reittibusseja, joissa ei ole selostusta. Turistilipulla matkustavat voiivat jäädä pois millä tahansa pysäkillä, käydä katsomassa nähtävyyttä ja jatkaa sitten reittiä eteenpäin. Nämä bussit kulkevat niin usein, että aikatauluja on turha tutkia. Tein viisaasti siinä, että en jäänyt pois välipysäkeillä, silllä päätepysäkillä oli mahdollista valita hyvä paikka ja pitää se. Tosin tein bussiin 100 noustessa väärän valinnnan: Se oli pitkä nivelbussi. Menin istumaan nivelen toiselle nivelen jälkeiselle riville. Siinä jokainen töyssy tuntui terävänä iskuna. Minun oli pakko nostaa itseäni käsivoimalla irti istuimesta aina töyssyn lähestyessä. Ne sattuivat kuitenkin selkään niin pahasti, että taisin päästää suustani välillä jonkin huudahduksenkin. Lopulta siirryin ajon aikana noin 5 riviä taemmas, missä meno oli pehmämpää. Vaikka aamulla oli ollut kylmää, iltapäivällä busseissa oli auringonpaisteessa jo niin kuuma, että paikalliset ihmiset, jotka myös käyttävä näitä busseja, olivat ilman päällysvaatteita ja minunkin oli pakko riisua takki ja pitää sitä sylissä.

- Zoo-asema on näköetäisyydellä siitä kirkosta, jonka edustalla viime joulukuussa mies ajoi kuorma-autolla joulutorille ihmisten päälle. Otin rautatieaseman edustalta muutaman valokuvan siitä kirkosta. Edellisellä käynnilläni Berliinissä kesällä 1965 kävin sen kirkon sisälläkin.

- Ajattelin virkistäytyä asemarakennuksen toisessa kerroksessa näkyvällä Mäkkärin terassilla, mutta sitä ennen piti taas käydä vessassa. Löysin opasteet, joiden mukaan vessat ovat kellarissa. SInne johti pitkät portaat, mutta e löytänyt hissiä. Kävelin portaat alas. SIellä oli pyörivät portit ja jonkinlainen maksuautomaatti. Yksi saksalainen nainen yritti avata sitä jollakin kortilla, mutta se ei onnistunut. Mitään invavessaa en nähnyt siellä kellarissa enkä muuallakaan koko asemalla. Silloin keksin, että varmaankin Mäkkärillä täytyy olla toisessa kerroksessa oma vessa. Kävelin sinne ja totesin, että siellä oli myös invavessa, johon olisin päässyt avaimellani. Kun yritin työntää avainta lukkoon, takaani kuului miesääni, joka sanoi, että se on varattu. Hän istui tuolilla edessään pieni pöytä jolla oli kolikkolautanen. En jäänyt odottamaan invavessan vapautumista vaan menin tavalliseen vessaan ja jätin poistuessani 50 senttiä hänen lautaselleen.

- Tarkoitukseni oli mennä juomaan jotakin sinne Mäkkärin terassille, mutta siellä oli sellainen systeemi, mitä en ole muualla nähnyt. Ensinnäkin oli monta rinnakkaista pitkää jonoa tiskille, jonka päällä oli kyltti "Tilaukset". Sitten toisella seinustalla oli lauma jonotuslappu kädessä seisovia nuoria sellaisen tiskin edustalla, jonka päällä oli kyltti "Noudot". En jäänyt sinne jonottamaan vaan menin alakerran kahvilaan ja join siellä capuccinon tiskin äärellä jakkaralla istuen. Kaikkia juomia oli 3 kokoa: pieni, keskikokoinen ja suuri. Keskikokoinen capuccino maksoi 3,50 euroa,

- Syy siihen, miksi tulin takaisin Zoo-asemalle, on seuraava: En ole vielä päättänyt, menenkö kotimatkalla lentoasemalle bussilla vai taksilla. Olen lukenut lentoasemabussin 109 reitin kuvauksesta, että sen yksi pysäkki on rautatieasemalla S-Charlottenburg, joka on aivan hotellihuoneeni ikkunan edessä kadun toisella puolella. EIlisellä iltakelyllä tutkin siiä olevia bussipysäkkejä, mutta en löytänyt linjan 109 pysäkkiä. Kysyinkin sitä yhdeltä siinä pysäkkialueella seisoskelevalta pariskunnalta, mutta hekään eivät tienneet. Sitten keksin, että jos nousen bussiin 109 sen päätepysäkillä Zoo-asemalla ja poistu bussista pysäkillä S-Charlottenburg, silloin näen. missä se pysäkki on. Niin tein tänään. Se pysäkki ei ole sillä alueella, mistä sitä eilen etsin, vaan radan toisella puolella. Kun jäin siinä pois bussista ja kävelin kohti hotelliani, huomasin, että sama bussi pysähtyi vielä hotellikorttelini kohdalla, hotellisttani katoen kulman takana. Kävelin vielä sille pysäkille ja totesin että sen pysäkin nimi onkin Kantstraße. Pysäkki on siis todella lähellä, mutta tänään näin, kuinka hankalaa siinä bussissa on matkustaa matkalaukun ja repun kanssa, että taidan sittenkin mennä taksilla..

- Levättyäni hotellihuoneessani jonkin aikaa tunsin tarvetta syödä jotakin suolaista ja lähdin tutkimaan, onko se currymakkarakioski auki, joka luokse kävelin eilen liian myöhään. Minua kiinnostaa se currymakkara sen vuoksi, että se on todellakin jonkinlainen berliiniläinen kulttiruoka. Täällä on jopa currymakkaramuseoa! Tiedän syöneeni curryä vain kanaruoissa enkä osaa edes kuvitela, minkälainen yhdistelmä on curry+makkara. Tämän korttelin toisen kulman takana kävelykadulla on myös makkarakioski. Eilen kävelin turhan pitkälle ja tämäkin kioski oli silloin jo kiinni (suljetaan klo 20). Kioskin tuoteluettelossa on "Currywurst + Brötchen 2,50 €". Sen tilasin, sanoen "ein kurrivurst, bitte". Myyjä toisti "eine kärrivurst?" Tulipa opittua, että Wurst on die-sukuinen. Ihan hyvää se oli. Annos oli pitkulaisessa pahvikaukalossa Pohjalla oli reilusti ketchuppia ja siinä grillattuja makkaranpätkiä. Käteen annettiin pitkulainen tasapaksu vehnäsämpylä ja pieni muovihaarukka. Sämpylä oli leikattu melkein halki miutta se oli vielä kuitekin yhtenä kappaleena. Sitä kioskia kiertää pyöreä tiski, jonka ääree voi jäädä seisaallaan syömään. Kun olin syönyt muutamia makkaranpaloja, arvelin, että ne on varmaankin tarkoitus laittaa sen sämpylän sisään kuin hotdogissa. Saman tiskin ääressä yksi nainen söi samanlaista anosta niin, että hän pisteli makkaranpaoja sillä pienellä haarukalla suuhunsa ja haukkasi välillä palan sämpylää. Sen nähtyäni pudotin jäljellä olevat makkaranpalat takaisin siihen pahvikaukaloon ja söin samalla tavalla kuin se nainen. Lopuksi pyyhin pahvikaukalon puhtaaksi ketchupista sillä sämpylällä.

- Kerjäläisiin täällä törmää jatkuvasti. Kun seisoin pyöreän tiskin ääressä currymakkaraa syömässä, sen naisen lähelle tuli katusoittaja hanuri kädessä. Hän laittoi tiskille kaikki kolikot, joita ihmiset olivat hänelle antaneet ja kysyi myyjältä, mitä syötävää sillä saa. Myyjä laski kolikot ja ilmeisesti sanoi, ettei niillä saa mitään. Mies jätti kolikot tiskille ja oli lähdössä poispäin, kun jompikumpi sanoi hänelle jotakin. Se nainen kaivoi lompsastaan lisää rahaa tiskille, jonka jälkeen soittaja sai jotakin syötävää. - Siinä ihan vieressä, siis samassa korttelissa kuin tämä hotelli, on myös Mäkkäri. Kotona kuvittelin käyväni siellä usein, mutta kerjäläisten vuoksi en ole käynyt kertaakaan. Siinä oven ulkopuolella on aina saman näköisiä vanhoja naisia kuin Helsingissäkin pahvimuki kädessä rahaa pyytämässä.. Seinän vierustalla Mäkkärin oven lähellä on maassa asunnoton pariskunta. Eilen illalla mies makasi paksun ruskea pahvin päällä hiukan seinään nojaten kasvot näkyvissä. Nainen makasi hänen päällään. Molemmat olivat samaa huovan alla, joka peitti naisen kokonaan. Tänään heillä oli siinä vielä koira. - Päärautatieasemalla oli eri ikäisiä kerjäläisiä, joilla oli kädessään jokin lappu. Minullekin kolme ihmistä tarjosi lappuaan luettavaksi, mm. yksi mies sitä pizza-ateriaa syödessäni. Viereisessä pöydässä oli nuori pariskunta syömässä. Siihen tuli nuori nainen, joka pyysi heiltä ruokarahaa. Mies ei antanut rahaa, mutta hän ojensi lautastaan, jossa oli syömätöntä ruokaa ja sanoi: "Syö tämä!". Rahaa pyytänyt nainen ei sitä ruokaa ottanut vaan poistui sanomatta mitään.


Kolmas matkapäivä keskiviikko 10.5.2017

- Olen tähän hotelliin oikein tyytyväinen, vaikka minulla on täällä asumisessa kaksi ongelmaa, joita täysin terveillä hotellivierailla ei ole. Aiemmin jo kerroin hissiongelmasta. Toinen ongelma koskee huoneeni pesuhuoneen suihkukoppia. Se on lattialtaan neliön muotoinen ja sen kaksi seinää muodostuvat lasisista liukuovista. Kun ne ovat täysin auki, kopin kulmaan avautuu sellainen kulkuväylä, josta minä juuri ja juuri mahdun, mutta lihavampi ihminen ei mahtuisi. Koppiin täytyy nousta, sen lattia näyttää liukkaalta ja sinne mennessä tai sieltä poistuessa ei voi pitää kiinni muusta kuin niistä laseista. Yhden kerran siellä kävin, mutta totesin sen niin vaaralliseksi, etten aio mennä toista kertaa.

- Hotellin aamiainen on erittäin hyvä ja monipuolinen. Ensimmäisenä aamuna en huomannut, että siellä oli myös jogurttia ja kananmunia. Toisena aamuna huomasin jogurtin, mutta en munia. Tänään otin sekä jogurttia että keitetyn kananmunan kaiken muun lisäksi. Joka lajia saa ottaa niin paljon kuin haluaa. Tähän mennessä kumpanakin aamuna huoneeni oli siivottu sillä aikaa, kun olin aamiaisella.

- Aamiaisen jälkeen yritin ladata Facebookiin hotellin lähiverkon kautta sen videon, jonka lataaminen ei eilen onnistunut. Tänään se onnistui ongelmitta. Luulen ongelman johtuneen hotellin verkon kuormitustilanteesta. Luonnollisesti upload-nopeus on kovin hidas, mutta tärkeintä oli, ettei yhteys katkennut. Video on nyt suljetussa ryhmässä "Lemmen viemää (Sturm der Liebe)", missä 29 ihmistä on tähän mennessä ilmoittanut tykkäävänsä siitä.

- Samanlaista oppimista kuin aamiaisella tapahtui myös lounaspaikassani Karstadtissa. Berliinissä on kuulemma 7.000 ravintolaa ja joillakin turisteilla on periaatteena, että he eivät syö monta kertaa samassa ravintolassa. Minä menen mieluummin ennestään tuttuun paikkaan. Vasta tänään hoksasin, että siellä voi käyttää samanlaista tarjotinvaunua kuin IKEA:ssa. Kun eilen sain kannettua tarjottimella vain pääruokalautasen, kivennäisvesipullon, juomalasin ja ruokailuvälineet, vaunun ansiosta sain tänään vietyä myös salaattilautasen, jonka hinta määräytyi painon mukaan. Samalla aterian hinta nousi eilisestä vajaasta yhdeksästä eurosta 12,67 euroon. Annoin maksuksi 13 euroa ja yllätyin saadessani takaisin 33 senttiä. Hintaa ei siis pyöristetty 12,70 euroon, kuten Suomessa olisi tehty. Pidän täällä kolikoita raharengissä, joka on pienessä muovipussissa, koska isot kolikot eivät pysy siinä kunnolla. Raharengissä ei ole paikkaa 1 sentin kolikoille, joten ne jäivät irtonaisiksi pussin pohjalle.

- Paluumatkalla huomasin kaupungin yleisen automaattisen käymäläkopin. Luin sen käyttöohjeen siltä varalta, jos muualla liikkuessani joudun turvautumaan sellaiseen. Normaali käyttömaksu on 50 senttiä. Oven voi avata sisäpuolelta milloin tahansa, mutta 20 minuutin kuluttua se avautuu itsestään. Jos asiakkaalla on "Euro-avain", jollaisen hankin itselleni keväällä, sillä saa seuraavat lisäedut: Käyttö on maksutonta. Käyttöajan voi pidentää sisällä olevaa nappia painamalla 40 minuuttiin. Sisällä on myös nappi, jota painamalla voi kutsua avustajan paikalle. Pakkohan tuo oli testata, tietysti ilman lisäajan ja avustajan pyyntöä. Ovi avautui avaimellani. Sisällä voi mihinkään käsin koskematta saippuoida kätensä, pestä ne kylmällä vedellä ja kuivata ne ilmavirrassa. WC-paperia siellä ei kuitenkaan ole.

- Berliner Sparkasse -nimisen pankin kohdalla huomasin, että sen eteisaulassa on paljon automaatteja. Päätin kokeilla, onnistunko nostamaan rahaa S-pankin Visa Debit -kortilla ja mitä se antaa, jos pyydän 50 euroa. Nosto onnistui ja se antoi 20 + 20 + 10 euron setelit, kaikki melko kuluneita. Automaatti toimi myös sikäli eri tavalla kuin Otto-automaatit Suomessa, että se otti sirukortin kokonaan sisäänsä eikä antanut nostosta minkäänlaista kuittia. En edes nähnyt automaatissa sellaista aukkoa, mistä kuitti olisi voinut tulla.

- Seuraavaksi poikkesin leipomon myymälässä ostamassa illaksi pari sämpylää. Kun minulla oli hiukan vaikeuksia ottaa sämpylät pihdeillä paperipussiin ja pitää samalla kaapin lasiovea auki ja kyynärsauvaa kädessä, nuori miesmyyjä huomasi ongelmani ja tuli auttamaan. Kun sitten otin raharengin taskustani ja pois muovipussista, ne kolme sentin kolikkoa putosivat lattialle. Sanoin myyjälle, että antaa olla, mutta hän poimi ne ylös ja käytti sämpylöiden maksuun.

- Viimeiseksi ennen hotelliin saapumista kävin aiemmin mainitsemassani MediaMarkt-liikkeessä. Niitä on muuallakin Saksassa. Se on kuin Gigantti + Verkkokauppa.com ja lisäksi siellä on vielä muitakin tuotteita.

- Hotellissa lepäsin ruokalevon ja katsoin televisiosta suosikkisarjani, jonka lähetysaika on täällä valtiontelevision ykköskanavalla (DasErste) arkisin klo 15.10-16.00 ja uusintana seuraavana arkiaamuna samalla kanavalla ja monilla muillakin kanavilla.

- Sen jälkeen lähdin ulos tutustumaan toisella suunnalla olevaan lähiympäristöön. Ihan lähellä on mm. Rossija -niminen kahvila (nimi kirjoitettu kyrillisin kirjaimin). Kävin niin kaukana, että tulin taksilla takaisin. Se ei paljon maksanut ja nyt minulle selvisi, mistä taksikuski katsoo matkan hinnan. Taksamittarin näyttö on peruutuspeilin sisällä. Ehkä takapenkillä istuvat voivat seurata siitä maksun kertymistä. Etupenkiltä, mikä on Suomessa perinteisesti maksajan paikka, sitä ei kunnolla näe ajon aikana. Hotellin eteen palattuani kävelin kuitenkin vielä lounaspaikkani edustalle tarkoituksena ostaa sieltä "aito berliiniläinen currymakkara", joka kuuluu matkasuunnitelmani. Kioski oli kuitenkin jo suljettu. Suomessahan makkarakioskit ovat auki nimenomaan iltaisin.

- Huomenna taidan lähteä junalla sille alueelle, missä ulkomaalaiset turistit yleensä liikkuvat.