maanantai 8. toukokuuta 2017

Odottamattomia hankaluuksia

Tähän kokoan erilaisia havaintoja ja kokemuksia Berliinin matkalta 8.-15.5.2017

Toinen päivä Berliinissä 9.5.2017

Kiitän eilisen kertomukseni saamasta huomiosta. Tarkoitukseni ei ollut kuitenkaan julkaista täällä matkakertomusta vaan vain kertoa sellaisista havainnoista ja varsinkin yllättävistä tai harmillisista asioista, jotka olisi hyvä ottaa huomioon seuraavalla matkalla.

Tänään tutustuin kävellen hotellini lähiympäristöön siten, että ylitin vain yhden kadun. Hotellini sijaitee kadulla nimeltään "Stuttgarter Platz" ja kulman takaa alkaa pitkä ja leveä kävelykatu nimeltään "Wilmersdorfer Straße". Stuttgarter Platzilla on myös maanpäällisen kaupunkirautatien (S-Bahn) asema "Charlottenburg" ja kulman takana on käynti maan alla kulkevan metron (U-Bahn) asemalle "Wilmersdorfer Straße". Kävelin alueella vain Lidliin saakka. Siltä matkalta löytyi kaikkien alojen liikkeet ja kaikki mahdolliset palvelut, mitä turisti voi tarvita. Kadulla on jopa kolikkopuhelin, mitä Helsingissä ei enää ole. Yhtään K-Citymarketin tai Prisman suuruista ruokakauppaa en nähnyt, mutta useita S-marketin tai Alepan kokoisia. Lidlikin oli melko pieni, suunnilleen saman kokoinen kuin Helsingissä tänä keväänä avattu City-Centerin myymälä entisessä Asematunnelin Anttilan tilassa. Ihan lähellä hotelliani on mm. yksityinen lääkäriasema, missä on yleislääkärin, hammaslääkärin ja monien alojen erikoislääkärien vastaanotot. Fysioterapeutin vastaanotto on toisessa talossa. Eri alojen pieniä erikoisliikkeitä on paljon. Helsingistä en löytäisi kaikkia vastaavia palveluja, esim. missä voisin pesettää paitani (1,50 €) ja housuni, lyhennyttää housuni (9 €) tai tulostaa tai faksata. Mutta on tällä alueella myös suuria tavarataloja, lähimpänä hotelliani MediaMarkt, jossa en vielä käynyt.

Nyt toukokuussa Wilmersdorferin leveällä kävelykadulla on paljon sellaista karnevaaliohjelmaa, mitä täällä ei aina ole, kuten karuselleja, trampoliineja, poniratsastusta yms.

Ensimmäiseksi tutustuin yhteen kolmekerroksiseen kaaren muotoiseen kauppakeskukseen, jossa on paljon pieniä liikkeitä, mutta ei yhtään oikein suurta. Siellä on myös "Bürgeramt". Olisikohan se suomeksi maistraatin sivukonttori? Kävelin sen päästä päähän kahdessa kerroksessa. En ostanut mitään. Kävin vain vessassa, joka oli erittäin siisti. Pakollista maksua ei ollut, mutta oven suussa oli avoin vati, johon pyydettiin jättämään vessan siisteydestä huolehtivalle henkilöstölle 30 senttiä. Kolikoita pitää siis olla aina mukana, kaikkea ei voi maksaa kortilla. Nainen seisoi siinä lähellä kiittämässä.

Sitten kävelin kadun ylitse Lidliin. Suomalaisiin Lidlin myymälöihin verrattuna huomasin seuraavat erot: Tuoreiden leivonnaisten lasikaapissa ei ollut mitään lihaa sisältäviä leivonnaisia (lihapasteijaa tai lihapiirakkaa). Suomalaisia tuotteita ei tietenkään ollut. Niitähän Suomen Lidleissä on nykyisin paljon ruokapuolella. Viinejä oli montaa lajia, ilmeisesti myös kuohuviiniä ja vermuttia. Kassapöydät ovat sellaisia lyhyitä kuin ne olivat Suomessakin aluksi. Siitä asiakas lappaa ostoksiaan ostoskoriin tai kärryyn sitä mukaa kuin kassamyyjä on ne käsitellyt. Asiakas pakkaa sitten ostoksensa kassiinsa pienellä sivupöydällä kaikessa rauhassa. Niin minä teen Suomessakin. Maksuvälineeksi kelpasi Nordea Visa Electron.

Paluumatkalla etsin lounasravintolaa. Matkan varrella oli Karstadt-niminen 5-kerroksinen tavaratalo, jonka ylimmässä kerroksessa on lounasravintola. Karstadt on 1880-luvulla perustettu yritys. Samaistin sen mielessäni Stockmanniin. Varauduin siihen, että ravintola voi olla melko kallis, mutta palautin mieleeni, etten tullut tänne rahaa säästämään. Ravintola yllätti minut myönteisesti. Siellä oli monipuolinen tarjonta, selkeä opastus ja kaikin puolin helppo asioida. Todella runsas ja hyvä ateria maksoi kivennäisvesipullon kanssa vain hiukan alle 9 euroa. Tarjosin taas maksuksi Nordea Visa Electronia, mutta kun hän sanoi, että heillä kelpaa vain Karstadtin kanta-asiakaskortti, maksoin setelillä.

Karstadtin edustalla kadulla on värikäs kioski, missä myydään "aitoa berliiniläistä currymakkaraa". Sellaista en ole koskaan syönyt, mutta se on matkaohjelmassani. Lounaan päälle en sitä tietenkään syönyt. En juonut lounaalla kahvia, koska ajattelin, että on mukava poiketa jossakin kahvilassa, ja niin teinkin. Suosikkisarjassani tilataan usein "ein Espresso, bitte" ja niin minäkin sanoin. Olisin osannut tilata kaksikin sanomalla "zwei Espressi, bitte". Tarjoilija vastasi ihan samalla tavalla iloisesti kuin televisiossa: "Sehr gern!" (suomeksi: erittäin mielelläni). Noin desilitran kupillinen maksoi pöytään tuotuna 2 euroa.

Hotelliin saavuttuani laskin, että 48 porrasta pitää nousta päästäkseen respasta tähän huoneeseen. Hissiä käyttämällä ei voi vaikuttaa muuhun kuin siihen, käveleekö viimeisen puoli kerrosta ylöspäin vai alaspäin. Jos olisi hiukankin juovuksissa, tänne kipuaminen olisi mahdotonta. Tällä matkalla en ole ottanut tippaakaan alkoholia. WC-pöntöt ovat tässä hotellissa ja näköjään kaikissa muissakin paikoissa matalampia kuin Suomessa. Ilman HYKS Fysiatrian poliklinikalla saamaani neuvontaa minun olisi erittäin vaikeaa ellei mahdotonta nousta ylös niin matalalta istuimelta.

Olen ottanut tänään jonkin verran valokuvia ja videonpätkiä. Yritin ladata yhtä vajaan kolmen minuutin videota Facebookiin, mutta en ole siinä onnistunut. Valitettavasti hotellin WiFi-yhteys näyttää toimivan huonosti siihen suuntaan. Kuvasin videot "oikealla kameralla" enkä kännykällä ja kopioin ne tietokoneeseen, jossa on WiFi-yhteys. Käytin latausyrityksiin 5 1/2 tuntia, jona aikana käynnistin latauksen uudelleen monta kertaa ohjelman annettua ilmoituksen nettiyhteyden katkeamisesta. Latautuminen etenee erittäin hitaasti ja sitten, esim. 45 minuutin kuluttua, tulee virheilmoitus ja kehoitus yrittää uudelleen. Samanaikaisesti samaan koneeseen tulee kyllä ilmoituksia muiden minulle lähettämistä viesteistä, joten siihen suuntaan yhteys toimii normaalisti.

Tänään opin käyttämään seinätelevisiota ilman sitä eilen mainitsemaani viallista kaukosäädintä painelemalla takaseinässä olevia nappeja, siis käsikopelolla niitä näkemättä. Kanavan vaihtoa se helpottaa, kun siellä on molempiin suuntiin toimivat napit.

Lähtöpäivä maanantai 8.5.2017

- Taksimatka kotoa lentoasemalle maksoi 22,30 euroa. Auto lähti Pukinmäen tolpalta, kun lähimmällä tolpalla ei ollut autoja. Odotin, että taksimatka olisi maksanut enemmän.

- Olin tehnyt Finnairin lähtöselvityksen kotoa netin kautta jo edellisenä iltana. Luulin, että minun pitää tulostaa lentoasemalla jostakin automaatista matkalaukun kahvaan tarkoitettu tarra. Olin menossa self-service-linjaan, mutta minut ohjattiin virkailijan luo. Hän otti laukkuni ja teki kaiken puolestani. Minkäänlaista jonoa ei ollut edelläni siinä eikä turvatarkastuksessa.

- Turvatarkastuksesssa selässäni olevat tukiraudat eivät aiheuttaneet piippausta. Reppu, jossa oli kannettava tietokone, piti laittaa uudelleen läpivalaisuun ilman tietokonetta ja tietokone erikseen.

- Vaimoni oli neuvonut, että kannattaa ottaa mukaan tyhjä pullo, johon voi ottaa vettä WC:n kraanasta turvatarkastuksen jälkeen. Löysin vessan, jossa oli sellainen juomavesikraana, mutta en saanut siitä tulemaan vettä. Onneksi miesten vessassa oli juuri silloin mamu-nainen siivoamassa. Hän huomasi ongelmani ja tuli neuvomaan, että minun pitää seistä tietyssä kohdassa valokennon edessä. Kun siirryin siihen, kraanasta alkoi tulla vettä. Seinässä oli kuvaopaste, joka kertoi selvästi, että se on juomavettä, mutta valokennosta siinä ei ollut mitään infoa.

- Kun portti koneeseen avattiin, virkailija tuli kysymään minulta, haluanko mennä ensimmäisenä koneeseen. Olin ilmoittanut kyynärsauvan tarpeesta etukäteen.  Sain kävellä rauhassa omalle paikalleni ilman että muut matkustajat olisivat tunkeneet päälle. Koneeseen tultuani kysyin, mihin kyynärsauva laitetaan. Se neuvottiin laittamaan yläkaappiin. Henkilökuntaan kuuluva nuori mies näytti minulle paikkani ja laittoi kyynärsauvan ja takkini yläkaappiin. Tosi hyvä palvelu siis.

- Lennolle lähdettäessä kapteeni esitteli ensin itsensä ja sitten toisen lentäjän, jonka hän kertoi lentävän meidät Berliiniin. En ollut koskaan aiemmin kuullut kapteenin kertovan, että konetta lentää joku muu kuin hän itse, mutta lähelläni istunut mies kertoi, että se on nykyisin tavallista. Kapteeni ei sanonut häntä perämieheksi vaan toiseksi lentäjäksi. Berliiniä lähestyessämme se toinen lentäjä puhui ja esitteli itsensä perämiehenä. Lento oli kaikin puolin mukava. Sää oli tyyni ja aurinkoinen, minulla ikkunapaikka rivissä 4 ja viereinen paikka oli tyhjä, vaikka kone vaikutti muuten täydeltä.

- Tegelin kentällä Berliinissä tilanne oli vaikeampi. Siellä Finnairin kone ei päässyt putkeen vaan sen viereen työnnettiin käsivoimin portaat. Lentoemäntä kysyi, selviänkö niistä portaista. Sanoin selviäväni, jos hän auttaa repun selkääni. Niin hän teki. Maan pinnalla piti sitten kävellä bussiin ja seistä täpötäydessä bussissa reppu selässä terminaalirakennukseen saakka, missä otin työntökärryn. Siihen piti laittaa pantiksi joko 1 euro tai 0,25 USD. Ihmettelin vaihtokurssia kunnes tajusin, että se ei ollut maksu vaan pantti. Ilmeisesti nuo kolikot ovat saman kokoisia.

- Hihnalla matkalaukkuni oli aivan eri reunalla kuin minä. Yritin vetää sen kyynärsauvalla lähemmäs, jotta ylttäisin siihen kaatumatta hihnan päälle. Kun vieressä seisonut nuori mies huomasi, mitä yritän tehdä, hän kurkotti hihnalle ja nosti laukkuni lattialle.

- Ostettuani julkisen liikenteen turistikortin 6 päiväksi aloin etsiä ruokapaikkaa. Olin netistä muodostanut käsityksen, että päärakennuksen toisessa kerroksessa on mukavia ruokaravintoloita. Jokaisen ovella oli kuitenkin kyltti, joka kielsi matkatavarat. Pitkien kävelyjen ja monien väärien hissiajelujen jälkeen löysin ravintolan, jossa ei ollut sitä kieltoa. Tilasin Wienerschnitzelin, mutta se oli kuulemma loppuunmyyty. Minulle tarjottiin muutamia vaihtoehtoja, joista en tilatessani ymmärtänyt, mitä ne ovat, mutta ruoka-annos oli hyvä ja se maksoi kivennäisveden kanssa noin 16 euroa.

- Esimerkki väärästä hissiajelusta: Kerroksesta 1 näkyy kerroksessa 2 oleva ravintola. Kun löysin hissin ja ajoin sillä kerrokseen 2, hissin ovi ei avautunutkaan sille tasolle, missä ravintola on vaan ehkä 6 porrasaskelmaa ylemmäs. Matkalaukkukärryn kanssa niitä portaita ei pääse. Ajoin siis hissillä takaisin kerrokseen 1 ja kysyin siellä kävelevältä poliisipartiolta, miten sinne ravintolaan pääsee hissillä. Hän neuvoi sitä samaa hissiä, jolla olin jo yrittänyt. Kun sanoin, että sillä ei pääse, hän neuvoi pitkän myymäläkäytävän päässä olevaa toista hissiä. Sillä pääsin ravintolan tasolle, mutta siellä oli kielto, että ravintolaan ei saa viedä matkatavarakärryä.

- Kun sitten lopulta olin löytänyt ruokailupaikan ja syönyt 16 euron aterian, huomasin vasta ravintolasta poistussani, että senkin oviaukossa oli matkatavakärrykielto. Olin tullut toisesta suunnasta enkä ollut nähnyt sitä kylttiä, mutta ei siitä asiasta kukaan huomauttanut vaan yksi henkilökuntaan kuuluva mies osoitti minulle ja kärrylleni paikan.

- Ymmärrän kyllä virheeni: Minun olisi pitänyt jättää matkalaukku säilytykseen ja mennä ravintolaan vain repun kanssa tai ilman sitäkin.

- Syötyäni kävelin kärryn kanssa ulos, luovuin kärrystä ja aloin etsiä taksia. Kun en omin päin löytänyt taksiasemaa, kysyin ensin eräältä nuorelta mieheltä neuvoa saksaksi. Hän vastasi englanniksi, ettei tunne paikkaa. Sitten kysyin nuorelta naiselta, joka neuvoi, että minun pitää mennä pyöreän terminaaliketjun sisäkehälle. Taksit lähtevät sieltä. Bussit lähtevät ulkokehältä.

- Taksikuski oli syntyperäinen berliiniläinen nuorehko mies, joka käytti ja näppäili ajaessaan kolmea elektronista laitetta, ajoi 30 km/t nopeusrajoitusalueella yli 60 km//t ja jäi yhdessä liikennevaloristeyksessä jumiin poikittaisen liikenteen tielle. Istuin etupenkillä varautuneena ajotavasta johtuen koko ajan äkkijarrutukseen, jollaista ei kuitenkaan tullut. Kun hän kyseli minusta, kerroin hänelle edellisestä käynnistäni Berliinissä vuonna 1965. Olipa virkistävää keskustella saksan kielellä todella pitkästä aikaa. Berliinissä taksi saa ottaa maksun vain mittarin mukaan ja hän sanoikin matkan päätyttyä hyvin tarkan hinnan, muistaakseni 16,65 euroa, mutta en nähnyt, mistä hän sen katsoi, vaikka istuin etupenkillä. Lukemani ohjeen mukaan Saksassa kuuluu antaa taksikuskille juomarahaa pyöristämällä ylöspäin. Sitä noudattaen annoin 20 euron setelin ja sanoin tv-sarjasta oppimallani tavalla "Stimmt so!". Siihen hän vastasi "Ich danke Ihnen" ja kantoi reppuni ja matkalaukkuni hotellin respaan.

- Hotellissa selvisi, että minulle ei ollut varattuna mitään huonetta. Virkailija kysyi, onko se etukäteen maksettu. Kun sanoin maksaneeni sen ja näytin eBookersin suomenkieliset tulosteet, hän pani vahingon kiertämään vetämällä kynällä varauslistassa yhden saksalaisen miehen nimen yli ja pyysi minua kirjoittamaan siihen oman nimeni.

- Sain huoneen 210 avaimen ja hän osoitti ovea, mistä huonekerroksiin kuljetaan. Kun en nähnyt siellä hissiä, palasin respaan kysymään. Virkailijana toiminut nuori nainen selitti, että hissi lähtee kerroksesta 1, mutta se ei tule pohjakerrokseen. Vein ensin kävellen kyynärsauvan, sitten repun ja lopuksi matkalaukun puoli kerrosta ylöspäin hissin ovelle, jätin tavarani siihen tasanteelle ja lähdin etsimään huonettani ensin ilman kantamuksia. Huoneeni oli siis kerroksen 2 huone 10. Hississä oli painonapit kerroksiin 1, 3, 4 ja 5, mutta ei kerrosta 2.  Ajoin "kerrokseen 3" ja kävelin sieltä puoli kerrosta alaspäin. Lähdin kävelemään pitkää käytävää, missä oli huoneet 201-213, mutta niiden välistä puuttui 210 ja jokin muukin. Palasin huoneen 201 luo ja lähdin toiseen suuntaan tutkimaan huoneiden numeroita. Sieltä löysin muutamia numeroituja huoneita, niiden joukossa huoneeni 210. Sitten palasin matkalaukkujeni luo, ajoin hissillä "kerrokseen 3", joka on siis oikeammin 2 1/2  ja kävelin sieltä puoli kerrosta alaspäin kolmeen kertaan. Kuljen portaita pitäen toisella kädellä kaiteesta kiinni. Ensin toin kyynärsauvan, sitten repun (noin 5 kg) ja lopuksi matkalaukun (noin 10 kg). Töölön sairaalan pysyväisohjeen mukaan juuri 10 kg on raskain taakka, mitä saan nostaa tai kantaa.

- Huoneeseen päästyäni yritin ensin avata television, koska oli juuri suosikkisarjani lähetysaika. Seinätelevisiossa paloi punainen merkkivalo, mutta se ei reagoinut kaukosäätimen näppäilyihin. Kokeilin avata nettiyhteyden kannettavalla tietokoneellani, mutta se ilmoitti, että tarvitsen hotelliasiakkaan käyttäjätunnuksen ja salasanan. Lähdin kysymään niitä respasta ja otin television kaukosäätimen mukaani.

- Virkailija tulosti minulle jostakin koneesta kassakonekuitin näköisen lapun, jossa on käyttäjätunnukseni, salasanani ja niiden voimassaoloaika (3vrk). Ilmisesti joudun sitten pyytämään uudet, koska olen täällä pidempään. Internet lähti vaivattomasti toimimaan ja sillä WiFi-yhteydellä tätä nyt kirjoitan. Tosin verkkoyhteys on poikki melko usein.

- Virkailija selitti televisio-ongelmani vanhemmalle miehelle, joka oli siinä juuri korjaamassa jotakin. En tunnistanut, mitä kieltä he keskenään puhuivat. Jotakin slaavilaista kieltä se oli. Mies lähti opastamaan minua television käytössä. Hän puhui omaa kieltään, jota minä en ymmärtänyt.  Hän selitti ja näytti, että kaukosäädin toimii vain osittain. Televisio pitää avata mekaanisesta katkaisijasta, joka on sen takana. Television etureunaan on laitettu pieni valkoinen teippi sille kohdalle. Kanavaa ei voi vaihtaa kaukosäätimen numeronäppäimillä, vaan sen voi vaihtaa vain sillä näppäimellä, joka vaihtaa kanavan lähinnä seuraavaan. Sekin toimii vain yhteen suuntaan: Jos kanavalta 1 haluaa siirtyä kanavalle 2, ensimmäisen painalluksen jälkeen avautuu kanava 33, sitten 32, 31, 30, ...., 5, 4, 3, 2.

- Onni onnettomuudessa: Äänen voimakkuuden säätö toimii sentään molempiin suuntiin.

- Nyt olen niin poikki, etten jaksa lähteä ulos ostamaan kotona listaamiani tarvikkeita lähimmästä ruokakaupasta. Onneksi minulla on sen verran eväitä mukana, että pärjään aamuun, jolloin hotellin aamukahvin tarjoilu alkaa.

- Tähän mennessä en ole joutunut esittämään henkilöllisyystodistusta missään!

- Vuonna 1965, jolloin olin täällä edellisen kerran, Berliinin muuri oli ollut vasta 4 vuotta. Monilla maanalaisen asemilla oli rynnäkkökiväärimiehiä ja hiekkasäkeistä kasattuja ampumasuojia. Tänään näin lentoasemalla vain yhden poliisin, jolla oli rynnäkkökiväärin näköinen ase esillä ja hän piti sormea liipasimella koko ajan sisäkäytävällä kävellessään.

- Tämä nettiyhteys pätkii kiusallisen usein. Joko hitautta, nettiyhteyttä ei ole tai " Viestisi tallentamisessa tai julkaisussa tapahtui virhe. Yritä myöhemmin uudelleen".

8 kommenttia:

  1. no jo olet kokenut kaikenlaista; ei muua kuin onnea huomiseen...

    VastaaPoista
  2. Kertomuksen jatkoa olen odottamassa mielenkiinnolla. Kiitos!
    Lilli

    VastaaPoista
  3. Tuo espresson tilaus: sanotaanko oikeasti zwei Espressi? Eli siin monikko italian kielen mukaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noin se on kirjoitettu monta kertaa tv-sarjan "Sturm der Liebe" saksankielisessä tekstityksessä.

      Poista
  4. WC vain 30 snt?? Oli Saksan-aikanani yli 10 v sitten aina 50 snt. Kannattaa maksaa, siistit vessat ja siivooja saa palkkansa. Kirjoitti Annukka (yritin kommentoida Googlen avulla, ei onnistunut)

    VastaaPoista
  5. Timo,juttuasi oli kiva lukea. Mukavaa reissua!

    VastaaPoista
  6. Avasin juuri telkkarin. Menossa "Rote Rosen". Mies tilasi itselleen ja kaverilleen "zwei Espressi".

    VastaaPoista
  7. "zwei Espressi, bitte" näkyy olevan kiistanalainen. Ks. http://www.gutefrage.net/frage/mehrzahl-espresso

    VastaaPoista