sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Havaintoja Berliinissä viidennestä matkapäivästä alkaen

Viikon matkan puoliväli on jo ohitettu.
Sunnuntai 14.5.2017

Koska täällä kaupat eivät saa olla auki sunnuntaisin, en voinut mennä vakiolounasravintolaani, joka sijaitsee Charlottenburgin Karstadt-tavaratalossa hotellini pohjoispuolella. Lähdin kävellen etsimään avoinna olevaa ravintolaa hotellini eteläpuolelta, Adenauerin aukiolta, jonka olin nähnyt bussin ikkunasta. Bussilla ajaen se olisi ollut yhden pysäkinvälin päässä hotellini korttelista. Siellä ja jo ennen sitä kävelyreittini varrella olikin useita ravintoloita, jotka oliva siihen aikaan auki.

Adenauerin aukiota lähestyessäni huomio kiinnittyi kovaääniseen lauluun. Rekka-autoon oli tehty esiintymislava ja sen ympärillä oli ehkä 100-200 ihmistä kuuntelemassa. Ympärillä, ja varsinkin läheisen Kurfürstendamm-kadun risteyksessä, oli suuri määrä poliiseja, poliiautoja, moottoripyöräpoliiseja sekä yleisön joukossa ilmiselviä siviilipukuisia turvamiehiä. Vaistoni sanoi, että kamera on parempi pitää taskussa. Seisoskelin siinä poliisiautojen lähellä kuuntelemassa esitystä, josta en mitään ymmärtänyt. Esiintymislavalla ei puhuttu saksaa. Se oli ilmeisesti Berliinissä asuvien juutalaisten tilaisuus. - Sitten yhdessä vaiheessa kuulin poliisiautosta jonkin komennon, jolloin poliisiautot ajoivat risteykseen sulkien liikenteen myös Kurfürstendammilta, joka on vilkasliikenteinen, aikanaan Länsi-Berliinin pääkatu. Silloin otin kameran esille ja kuvasin yli 20 minuuttia videota risteyksen tapahtumista, tietämättä etukäteen, mitä on tulossa. Ei siinä muuta tapahtunut, kuin poliisi turvasi juutalaisten lähdön paikalta: Rekka ajoi kävelyvauhtia, laulaja lauloi edelleen sen lavalla, ja yleisö poistui paikalta rekan perässä kävellen.

Sen jälkeen menin syömään lounaan yhteen siinä aukion laidalla olevista monista ravintoloista. Tavoistani poiketen valokuvasin ja julkaisin Facebookissa kuvan tilaamastani ateriasta, joka oli mielestäni erityisen herkullinen näköinen ja maistuikin hyvältä.

Illalla menin jo toisen kerran läheiseen saunaklubiin. Se on city-kylpylän tyyppinen "wellnessoasis", missä on runsaasti erilaisia palveluja. Suurin osa niistä sisältyy sisäänpääsymaksuun, joka oli sunnuntaina eläkeläiseltä 40 euroa. Saunoja siellä on 5 erilaista. Olin erityisesti kiinnostunut näkemään, minkälainen on turkkilainen Hamam. Se on kuitenkin lisämaksullinen palvelu, joka maksaa 50 euroa / 40 minuuttia. Lasiovesta näki, minkälainen se on ja oven pielessä oli verbaalinen kuvaus, jonka luin, mutta en mennyt sisään. Kävin vai suomalaisessa saunassa ja höyrysaunassa. Olen lukenut suomalaisten matkakertomuksista, että Saksassa asiakkaat eivät saa koskaan heittää löylyä. Sen tekee saunamestari (Saunameister) ovessa ilmoitettuina aikoina, esim. tasatunnein. Tuon saunan ovessa ei kuitenkaan ollut aikataulua ja koska siellä ei sillä hetkellä ollut muita kylpijöitä, minä heitin itselleni löylyä! Ne muut saunat olivat "Biosauna" ja "90 asteen sauna". Siellä on sekä ulkona että sisällä useita pieniä uima-altaita, kuntosali, kaksi drinkkibaaria, ravintola ym. Se on ns. FKK-klubi, missä miehet ja naiset ovat avoimesti alasti, mutta voi käyttää myös talon kylpytakkia ja tossut saa talon puolesta. Saunojen ovissa on kyltit, jotka neuvovat, että lauteilla pitää istua tai maata pyyheliinan päällä, mutta ilman kylpytakkia ja tossuja.

Lauantai 13.5.2017

Kävin aluksi Breitscheidin aukiolla, missä viime joulukuussa kymmenet ihmiset kuolivat tai loukkantuivat jäätyään joulutorilla rekka-auton alle. Minulle jäi epäselväksi, missä kohdassa se tarkkaan ottaen tapahtui. Kirkossa oli jokin tilaisuus menossa. Pääkadulle kirkon eteen oli pysähtynyt kaksi tilausajobussia ja niiiden matkustajille oli tehty noin 2 metrin korkuisella muovikankaallla näkösuojattu kävelyväylä busseilta kirkon ovelle. Lähistöllä oli runsaastii poliisiautoja.

Päivän toinen tutustumiskohde oli DDR-museo.  -- Kirjoitan tätä maanantaina 15.5.2017 Tegelin lentoasemalla. Täällä on sen verran kylmä ja kova veto, että laitan lyhythihaisen liivin päälle pitkähihaisen villapaidan ja lippalakin päähän. Onneksi virkailija ei ottanut vielä matkalaukkuani vastaan. Takkini on niin hiostava, että se päällä en viitsi siällä istua. Jatkan pian.

DDR-museo: Tämä kosketti minua, vaikka en ollut DDR:n kanssa koskaan missään tekemisissä. Se oli kuitenkin valtio, joka perustettiin ja lopetettiin minun elinaikana. Siihen liittyi kylmän sodan ja Berliinin muurin aikana paljon jännittäviä asioita. Kun olin kesät 1965-1966 työssä Länsi-Saksassa, siellä ei kukaan käyttänyt nimitystä "DDR" vaan heille se oli "Zone", joka oli lyhennys sanasta "Besatzungszone" eli suomeksi "Miehitysvyöhyke". Tavalliset tapaamani länsi-saksalaiset kertoivat minulle, että kun "Zone joskus ostetaan vapaaksi", jokainen heistä on valmis maksamaan varojensa mukaan siitä ja tinkimään omasta elintasostaan. - Museossa esitellään DDR:n historia monipuolisesti ja siellä on paljon esineitä, jotka olivat tyypillisiä DDR:ssä. Siellä on mm. Erika-merkkinen kirjoituskone, jollaisen sain ylioppilaslahjaksi ja parikymmentä vuotta myöhemmin lahjoitin Viroon. Museossa oli harras ja nostalginen tunnelma. Aika suuri osa vierailjoista oli ilmeisesti DDR:ssä kasvaneiden vanhempien aikuisia lapsia. Monta kertaa kuulin jonkun sanovan jotakin sen tapaista kuin "Kun äitini oli lapsi, hänellä oli / heidän kodissaan oli tuollainen". Museoon on kalustettu muutamia DDR-kotien tyypillisiä huoneita, mutta myös viranomaisten valvontahuone, vankilan selli yms. Siellä on myös yhden ministerin käytössä ollut virka-auto, erikoisvarustettu Volvo 164. Tietysti siellä on myös yksi Trabant ja museon vierailijat saavat istua siinä ja ajaa simuloidussa maisemassa.

Tällä lyhyellä turistimatkalla en ole saanut mitään käsitystä siitä, vieläkö täällä elää voimakas isänmaallisuus ja yhteisvastuullisuus, joka 1960-luvulla oli kaikkialla aistittavissa.


Perjantai 12.5.2017

- Oli jo torstaina pakko ostaa uusi langaton hiiri (schnurlose Maus). Netin käyttö on täällä toisinaan hankalaa, kun hotellin WiFi-yhteys katkeilee ja upload-nopeus on hidas. Sen lisäksi langattoman hiiren yhteys tietokoneeseen katkeili vähän väliä. Ilmeisesti sen sisällä on jokin sähköliitos mennyt rikki, kun sen valokin sammui samalla ja patterin olen hiljattain vaihtanut. Kuten jo aiemmin kehuin, tämän hotellin lähellä on kaikki palvelut, mitä turisti voi tarvita. Hiirikauppa on viereisessä korttelissa, aiemmin mainitsemani MediaMarkt. Langattomia hiiriä oli noin 15 erilaista, hintahaitarin ollessa 8-50 euroa. Valitsin 22,99 euron hintaisen Logitechin. Sanoin viimeksi, että Mediamarkt (www.mediamarkt.de ) on kuin Gigantti+Verkkokauppa.com, mutta lisäksi siellä on muutakin.  Tutkin hiiren valittuani, mitä se muu on. Siellä on mm. suuri valikoima DVD- ja Blueray-levyjä (pelejä, elokuvia, tv-sarjoista tehtyjä paketteja), mutta myös käyttämättömiä vinyylilevyjä, kuten Elviksen LP, jonka kansikuvassa hän on sotilasunivormussa, ja joitakin Beatlesien LP-levyjä. Ne ovat noin 20 euron hintaluokassa. Verkkokauppa.com on nykyisin myös Suomen suurin soitinmyymälä, mutta soittimia ei taida MediaMarktissa olla.

- Torstain ohjelmassani oli junamatka kaupungin ympäri maanpäällisellä kaupunkiradalla. Juna S-41 kiertää kaupungin myötäpäivään ja S-42 vastapäivään. Täyden kierroksen ajaminen junasta poistumatta kestäisi arviolta noin puolitoista tuntia ja siinä on 27 asemaa. Missään maassa ei junan ikkunasta näe minkään kaupungin miellyttävimpiä maisemia, mutta entisen Itä-Berliinin alueella junan ikkunasta näkyy paljon sellaisia kerrostaloja, joissa harva suomalainen haluaisi asua. Siis radan lähelle rakennettuja vanhoja kerrostaloja ja kauempana häämöttäviä korkeita ja leveitä uudempia kerrostaloja. Ehkä se osittain selittää, miksi Berliinissä asuntojen keskihinta on paljon halvempi kuin Helsingissä.'

- Jäin pois Tempelhofin asemalla ja vietin aikaa entisen lentokentän alueella, joka on nykyisin eräänlainen virkistyspuisto. Siellä voi käydä maksutta harrastamassa erilaisia ulkoilulajeja auringon ottamisesta alkaen. Tempelhofin lentoasema otettiin käyttöön vuonna 1923 ja se oli silloin maailman ensimmäinen matkustajalentoasema. 1930-luvulla rakennettu kaareva terminaali- ja lentokonehallirakennus on 1230 metrin pituinen. Berliinin ilmasillan aikana vuosina 1948-1949, jolloin maantie- ja rautatieyhteys Länsi-Saksasta Berliiniin oli poikki, amerikkalaiset toivat lentokoneilla Tempelhofiin kaiken, mitä Länsi-Berliini tarvitsi.

- Olin edellisen kerran Tempelhofissa kesällä 1965. Työskentelin sen kesän Westfalenissa Länsi-Saksassa. Esimieheni halusi viedä minut ja 3 muuta suomalaista poikaa tutustumaan Berliiniin, missä hänen vanhempansa asuivat. Ajoimme junalla Hannoveriin ja lensimme sieltä amerikkalaisen PanAm-lentoyhtiön nelimoottorisella DC-6 -potkurikoneella Tempalhofiin, joka sijaitsee melko keskellä kaupunkia, silloisella USA:n hallitsemalla sektorilla. Siihen aikaan länsisaksalaiset koneet eivät saaneet lentää Berliiniin, eikä sinne päässyt Länsi-Saksasta myöskään junalla. Kone laskeutui kerrostalojen kattoja hipoen.

- Tempelhofin lentoasema suljettiin lopullisesti 31.10.2008, koska se oli liian pieni suurille suihkukoneille ja sijainti keskellä kaupunkia aiheutti paljon melua. Lentoasemarakennukseen pääsee nyt tutustumaan vain opastetuilla kävelykierroksilla, joita järjestetään saksan ja englanninkielisinä muutamia kertoja päivittäin. Lentokenttäalueen vastakkaiselta puolelta kentälle on vapaa pääsy. Sinne on lyhyt kävelymatka juna-asemalta S-Tempelhof, jonne pääsee rengasjunilla S-41 ja S-42. Sieltä sinne kävelin ja otin siellä runsaasti valokuvia ja lyhyitä videon pätkiä. Julkaisen ne täällä myöhemmin, kunhan olen itse ehtinyt katsoa ne läpi ja valita parhaiten onnistuneet. Koska kuvista selviää paremmin kuin tekstistä, mitä ihmiset siellä kentällä tekevät, en ala sitä tässä kirjoittamalla kuvaamaan.

Kirjoitan tätä sunnuntaina 14.5.2017, kellon ollessa nyt noin 12.45. Täällä kaupat ovat sunnuntaisin kiinni ja niin myös vakiintunut lounasravintolani, joka sijaitsee Karstadt-tavaratalossa. Lähden nyt tutkimaan, olisiko läheisellä Adenauerin aukiolla jokin ravintola auki. Olen ajanut siitä vain bussilla ohitse.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti